Valintoja

Eilen illalla tuli taas kerran keskusteltua tästä ruokavaliosta työkaverin kanssa. Kaikki lähti liikkeelle tästä; " What’s worse, insulin resistance is the forerunner of type 2 diabetes, a condition associated with a doubling of Alzheimer’s risk. In a recent report in the Journal of Alzheimer’s Disease., Mayo Clinic researchers showed that individuals favoring carbohydrates in their diets had a remarkable 89% increased risk for developing dementia as contrasted to those whose diets contained the most fat. Having the highest levels of fat consumption was actually found to be associated with an incredible 44% reduction in risk for developing dementia."
 
Vapaa suomennus jotekin näin: mikä pahempaa, insuliiniresistenssi edeltää 2. tyypin diabetesta, tilaa joka tuplaa alzheimerin riskin. Mayo Clinicin tutkijat osoittivat viimeaikaisessa tutkimuksessa, että henkilöt, jotka suosivat hiilihydraatteja ruokavaliossaan, oli merkittävä 89% lisääntynyt riski dementian muodostumisessa verrattaessa ryhmään, joiden ruokavaliossa oli eniten rasvaa. Korkeimman rasvankulutuksen omaavilla huomattiin uskomaton 44% vähennys riskissä sairastua dementiaan.
Mahtavaa, sanon minä!



Tästä sitten saikin taas hyvän puheen aiheen.. Työkaveri kun aloitti sanomalla että niin nehän on niitä karppaajia... Osoitin sormella itseäni ja sanoin että tässä on yksi...Kerroin karppaavani sen takia koska saan hyvänolon siitä ja elämä on muutenkin paljon helpompaa ilman sitä julmettua hiilarihumalaa ja ähkyä.. Sanoin myös että oma ukkokin on todennut että tämä on sun ruokavalio..

Mutta niihin valintoihin, työkaverini sanoi että ei jaksa ottaa ruokaa mukaan töihin kun se pitäisi laittaa erilliseen kippoon ja sitten niitä kippoja pitää kuljettaa mukana. Kerroin että olen varmaan lähemmäs kolme vuotta ellen ylikin jo kuljettanut omia eväitä mukana.Isäni luokse mentäessä otan aina mukaan oman kahvimaidon, se kulkee kätevästi vanhassa dvitamiini purkissa ja siihen mahtuu juuri sen muutaman kupin vaatima määrä..

Aikoinaan kun rupesin laihduttamaan voitte vain arvata kuinka käy ihmiselle kellä on ISOT rinnat... Entiset rantapallot muuttuvat roikkuviksi patakintaiksi, ja se jos mikä SYÖ NAISTA!! Ajattelin jopa että josei muu auta niin tieni käy kirurgin veitsen alle. Mutta onneksi, onneksi mulla on maailman paras mies joka omistaa teräksen vahvat hermot. Mies meinaan laitto mut tekemään salilla penkkiä. Toki ennen penkin tekoa treenasin rintaa mutta eipä tuo oikeen auttanut asiaa.. Turhia hilavitkutus liikkeitä.... Ja sitten tosiaan siihen penkkiin... Sepä ei ollutkaan niin helppoa mitä oli ajatellut. Toki sain sen tangon liikkumaan ylös alas niinkuin pitikin mutta tekniikka oli päin helvettiä...Reilu vuoden päivät piti hinkata sitä tankoa edestakaisin, milloin itkua vääntäen milloin jo eroa harkiten ja milloin jo oltiin palkkaamassa Nyyssölän Mikaa opettamaan tekniikkaa. Kunnes sitten yhtenä kauniina päivänä se homma onnistui.. Ja sitä seuraavalla kerralla ja sitä seuraavalla... Jumaleisson, olin vihdoin, vuoden jankkaamisen jälkeen oppinut oikean tekniinkan. Ja tämä jos mikä oli edistys askel tissien muokkaamiselle.. Ja nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa että joo, mun tissit on nykyään ihan kivat vaikkakin todella monta numeroa pienemmät kun ennen.. Mutta eipä ole mallia roikkuvat patakintaat :P Ja mikä parasta, rupee siihen rintakehään se kolo hidoinkin muodostumaan...

Jos olisin aikoinaan kun rupesin laihduttamaan, uskonut ystävääni joka dissasi mua vaikka kuinka, niin en varmastikkaan olisi tällä hetkellä tässä kuosissa mitä nyt olen. Se että saat rinnallesi tälläisessä prokkisessa ihmisen joka jaksaa kannustaa ja olla tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä niin se on todella suuri apu..

Äitini aikoinaan sanoi mulle että et sä mitään tule saamaan... Äidillä oli paha tapa dissata kun oli kännissä... Ja vaikka kuinka yritit blokata niitä paskoja ajatuksia niin se satutti... Mutta hahaa, olempas vain saavuttanut vaikka ja mitä vaikka äiti sanoi ei, et onnistu...

Elämä on täynnä valintoja, niin hyviä kuin huonoja..Mutta mikä parasta niin varmasti tuo 14 vuotta jotka vietin pohjanmaalla opettivat tuon periksiantamattomuuden...Periksi ei anneta ennenkun sydänkäyrä on suora!!!

Isäni on oiva esimerkki periksiantamattomuudesta. Isä asuu yksin, kulkee rollaattorilla ja omaa liikerajottavuuden toisessa kädessä. Arvatkaa kuinka isä saa ison maton keittiönpöydän alta pois, ilman apuja...?? Isä ei pysty nostamaan pöytää käsillä kun ei voimaa ole niin paljoa... Isä menee nelinkontin pöydän alle ja nostaa pöytää selällään ja kiskoo aina yhden jalan alta maton pois... Ei mikään tyhmä mies... Aikoinaan kun isä oli kinttu leikkauksesa ja kävely meni huonoksi (joka toki johtuu myös liiallisesta alkon käytöstä) niin isä päätti että hänhän vielä kävelee.. Joka päivä äidin lähtiessä töihin isä lähti ulos kävelemään.. Joka päivä hieman pidempiä lenkkejä. Jalkoja toki särki mutta isä ei luovuttanut. Treenasi jopa kyykkyjä kotona, tiskipöydästä kiinni pitäen :D

Moni aloittaa karppaamaan mutta luovuttaa jo ekan viikon aikana, kuka sen takia että ei vain kestä vierrotusoireita, kuka siksi että ei voi elää ilman leipää, kuka siksi että heti hiilarihimon iskiessä lähtee mäkkiin... Nämä kaikki ovat vain valintoja joista itse vastaat... Toiset väittää että karppaajat ei saa tarpeeksi kuituja... Jopa ravitsemusterapeutti aikoinaan väitti mulle että karppaajat ei saa tarpeeksi kuitua, siksi on syötävä leipää. WTF?? Eikö sitä kuitua ole muka muualla kun leivässä??

Paras kommentti minkä olen kuullut tai siis lukenut kuidusta ja sen tarpeellisuudesta löytyi iltalehdensivuilta Christer Sundqvist:n  blogista ” Tämä kuitukommentti on tässä siksi, että logiikka terveellisyydessä on sama kuin kasvisrasvoissa. Kuitu on siis aine, jota ihminen ei pysty käyttämään energiaksi. Sopivina määrinä se auttaa, että paska kulkee joskus kropasta ulos eikä aiheuta lihavuudelta näyttävää ummetusta, mutta suurina määrinä kuitu vie kaikki vesiliukoiset vitamiinit ulos kropasta ennen kuin niille ehtii löytyä mitään käyttöä.” Koko tekstin pääset lukeman  tästä

Tässäkin siis taas on se valinta, joko luovutat heti alkumetreillä pienen vastoin käymisen myötä tai jatkat. Etsit vaihtoehtoja millä helpottaa omaan oloa. Usein karppausta aloittaessa tulee pääkipua tai ummetusta. Tähän auttaa usein veden juonti tai se että heität lisää rasvaa koneeseen..Toki unohtamatta niitä kuituja joita saa myös muualta kuin leivästä.. Mitä nopeammin keho tyhjenee hiilareista ja oppii käyttämään rasvaa polttoaineena sitä nopeammin oireet katoavat.. Kuten itselläni vierrotusoireet kesti kaksi päivää mutta kolmannen päivän aamulla nousin kun feenix lintu tuhkasta...Toisin kun moni pt sanoo että ilman hiilareita ei voi kunnolla bodata, niin väitän vastaan tässäkin asiassa... Toki ottaa aikansa että ennenkun keho oppii käyttämään sitä rasvaa energiana mutta kun se oppii niin silloin myös treeni rupee luistamaan..Enkä siis tokikaan ole ketogeenisellä, vaan hiilarit ovat siinä 50g:n paikkeilla..Itselläni meni n kolme kuukautta mutta sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. Toki pidän joskus tankkaus päiviä jolloin syön enemmä hiilareita ja seuraavana aamuna salilla treeni ei kyllä kulje. Olo on sellainen niinkuin suonet olisi tukossa ja nivelet jäykkiä... Homma ei vaan luista..

Valintoja tehdään myös parisuhteessa.. Toiset eroaa heti kun tulee riita ja toiset ei. Toiset menee kihloihin ja naimisiin kuukauden seurustelun jälkeen ja toiset odottaa kymmenen vuotta. Toiset elävät elämänsä yhdessä ilman minkäänlaisia ”virallisia” sitoumuksia... Tiedän myös tapauksia jossa ollaan eron partaalla ja kun ei nainen saa miestä pidettyä millään niin tehdään lapsi. Joko sitten ihan yhteisymmärryksessä tai sitten niin että nainen jättää e-pillerit syömättä ja oho, olenkin raskaana, nyt et voi jättää mua... Sitten eletään hetki taas onnellisina ja pidetään kulisseja pystyssä... Ei voida erota kun lapset kärsii... Perkele sentään, enemmän ne lapset kärsii jos joutuu koko ajan kuuntelemaan kun vanhemmat riitelee...

Sanoisinkin jokaiselle että seuraavan kerran kun hermostut, oli syy sitten mikä tahansa. Laske kymmeneen ja mieti että miksi suutuit, olisiko sen voinnut välttää.. Itselläni on käytössä itse Osholta otettu neuvo; pysyttele häiriintymättömänä... Tämä toimii erityisesti pariskunnilla. Aina kun toinen meinaa hermostua niin toinen sanoo sulle että pysyttele häiriintymättömänä. Tässä on tarkoitus löytää se oma häiriötön keskus sisältään.. Toimii itellä pikkuhiljaa... :)

Toisinaan peilistä katsoo nuori nainen joka on kaunis ja hoikka mutta toisinaan se hoikka ihminen on kadonnut ja tilalla on sotanorsun kokonen olento...Nämä ovat vain valintoja, jotka sinä itse teet..Elämää se vain on, elämää jota on puristettava rintaa vasten vaikka kuinka vituttaisi... Itse päätät tyydytkö olemaan lihava vai laiha, päätät itse kannatko evääsi kotoa asti eväsrasiassa mukana vaiko ostat kaupasta niitä eines nugetteja... Itse päätät omasta hyvinvoinnistasi, siitä kuinka paljon turvottaa tai ei.. Särkeekö päätäsi vai ei.. Joskus valinta on väärä joskus oikea. Toisinaan tie on pitkä ja kivinen ja ruoho aidan toisella puolella vihreempää...Itse valitset...Niimpä sinä olet itse itsesi personaltreiner.. Eikä kukaan muu.. Toisinaaan on hyvä olla kuuntelematta mitä muut sanovat ja toisinaan siitä on paljonkin apua. Mutta joset koskaan ole valmis kunntelemaan toisia vaihtoehtoja niin et koskaan voi tietää mitä ne valinnat sinulle olisi voinut tehdä..Useinmiten ongelmiin löytyy ratkaisu mutta aina se ei miellytä kaikkia mutta toisaalta, se on sinun elämäsi, tarviseeko sen miellyttääkkään...??? Mutta muista myös että älä kitise turhasta, jos esim  se työpaikka on paska missä olet niin vaihda se! Töitä löytyy aina kunnontyöntekijälle... Jokaisella asialla on kääntöpuolensa, jin ja jan.

Tälläistä tällä kertaa...