Oman elämän personaltreiner....

maanantai 5. toukokuuta 2014

Heissan :)

Taas on hetki mennyt kun olen viimeksi päivitellyt tätä blogia. En ymmärrä mihin tämä aika nykyään menee. Juuri kun pääset sanomasta että on maanantai niin pian onkin jo perjantai... Toki mua nyt ei kyllä haittaa että mikä viikon päivä on, meillä kun muutenkin on aina viikonloppu vasta sunnuntaista tiistaihin. Silloin on katos treeni vapaata :D

Paljon on tapahtunut, paino on tosiaan lasku suunnassa, treenitulokset noususuunnassa. Onhan sitä pakko hehkuttaa, kiskasin maasta 75,5kg x 5, penassa meni myös 37,5kg x 5, kyykyssä ei olekkaan vielä enkat paukkunu mutta jahka pian. Tuo nykyinen hullunlehmän treeniohjelma on todella hyvä ja toimiva mielestäni.


75,5kg :)

Meidän salin PT kysyi multa yx päivä et paljon sulla on kyykky enkka, sanoin että 67.5kgx 5 mutta kotona hokasin jotta olenhan mä joskus muinoon kyykännyt 5 x 70kg. Ykkösiä en oo kyykyssä tehny. 

Viime kerralla kun oltiin salilla niin se oli tupaten täynnä, jengi ryhdistätynyt selvästi vapun jälkeen :D Oli hieman suorituispaineta tehä penkkiä kun tuntui että kaikki salin miehet kyyläs painojani penassa :D Sanoin tästä ukolle niin se tuumas et kuvittelet vain, sanoin että niin sit vissiin, tai sitten mulla oli naamassa ihan jumalattomasti räkää jonka takia ne kyyläs :D

Oletteko kuullut uudesta villityksestä, slaavikyykystä? Hahaa se on kyllä kesän tuleva hitti. Tarkoitus on siis ottaa kuva kun olet kyykyssä, molemmat kantapäät maassa ja mieluusti kolmiraita verkkarit jalassa tai lenkkarit tai pusakka. Tässä asennossa siis kuuluu viettää aikaa ja hengailla :D Tässä myös huomaa hyvin onko kuinka kireet takareidet, hahaa. Kaverit nauro mulle että sä olet syntynyt slaavikyykkyyn, niin hyvin kuulemma onnistu :D
Kolmiraidat puuttuu mutta asento on kuin ohjekirjasta :D

Ens sunnuntaina olisi äitienpäivä, täytyisi varmaan käydä haudalla. Mulla on äitiä ikävä ;(

Se on jännä kuinka sitä ajan kanssa elää eri vaiheita toisen pois mennessä. Viha, epätoivo ja suru...Nykyään onneksi jaksan jo ajatella positiivisia asioita äidistä, aluksi kun mieleen ei tullut kuin niitä ikäviä asioita.

Äiskä ja minä

Harmi vain että isäni ei ole oppinut elämään sen surun, kaipauksen ja ikävän kanssa. Isä kaipaa äitiä ihan älyttömästi. Olen monta kertaa yrittänyt sanoa isälle ettei juominen äitiä tuo takaisin. Olen myös kertonut että kaipaan äitiä päivittäin mutta sen asian kanssa on vain opittava elämään. Olen yrittänyt myös sanoa että jos itkettää kun on ikävä niin itke. Kyllä mullakin välillä silmänurkat kostuu kyynelistä kun ihan yxkax tulee kauhea ikävä.


Rakastan tätä kuvaa ja kuinka isä katsoo äitiä  <3


Ajattelin aikoinaan että en koe äidin pois menoa niin vahvasti, joka on tietysti ymmärrettävää koska olin loppuaikoina äidille niin vihainen sen juomisesta, mutta, toisin kävi.

Olen paljon jutellut ukkokullan kanssa menneisyydestäni ja varsinkin lapsuudestani, ajasta ennen lastenkotia. On todella erikoista kuinka muistan asioita vaikka olen ollut tosi pieni. Muistan eräänkin kerran kun oli ihan kauhea nälkä, kun ei ollut mitään muuta ruokaa kun silakkalaatikko jonka äiti oli kyhännyt, äidin piti ottaa se uunista kesken paiston pois kun mulla oli niin kova nälkä.

Tai sen kun äiti lähetti mut kauppaan ja olin raahannut vessapaperipaketin mukanani ja sanonut kassaneidille että mun on pakko saada tää kun meillä ei ole paperia, niinpä tulin kotiin kassaneidin ja vessapaperipaketin kassa.. Olihan meillä sitten lopuksi paperia mutta ei äiti sitä tajunnu kännipäissään antaa. Muistan myös kun eilisen, päivän jolloin mut haettiin pois kotoa. Sen takia nykyään en tykkää nukkua yksin, pelkään ovia tosi paljon, siis silleen että onhan se varmasti lukossa. Jos olen yksin kotona yötä niin on todella tunkkasta nukkua makkarissa, koska en tiedä mitä makuuhuoneen ulkopuolella on...


Minä onnelisena nallen kanssa. Onneksi nykyäänkin mulla on nalle jonka kanssa olen onnellinen :)


Ah, kaikkea sitä kanssa on.

No ehkä iloisempiin asioihin. Olen ottanut itselleni haasteen, ja tietysti yritin haastaa kaikki lärvikirja kaveritkin tähän mukaan mutta eipä nuo oikeen tuntu lähtevän mukaan. Mutta tosiaan olen päättänyt, kuukauden ajan, että etsin jokaisesta päivästä jotain positiivista. Ihan mitä vain, kunhan se on jotain positiivistä. Jos ajattelen positiivisia asioita niin uskon sen myös heijastuvan musta muihin ihmisiin.





Tälläistä täälä, hyvää alkanutta viikkoa kaikille :)