Eilen illalla tuli taas kerran keskusteltua tästä ruokavaliosta työkaverin
kanssa.
Kaikki lähti
liikkeelle tästä; " What’s worse, insulin
resistance is the forerunner of type 2 diabetes, a condition associated with a
doubling of Alzheimer’s risk. In a recent report in the Journal of Alzheimer’s
Disease., Mayo Clinic researchers showed that individuals favoring
carbohydrates in their diets had a remarkable 89% increased risk for developing
dementia as contrasted to those whose diets contained the most fat. Having the
highest levels of fat consumption was actually found to be associated with an
incredible 44% reduction in risk for developing dementia."
Vapaa suomennus jotekin näin: mikä pahempaa, insuliiniresistenssi edeltää 2.
tyypin diabetesta, tilaa joka tuplaa alzheimerin riskin. Mayo Clinicin tutkijat
osoittivat viimeaikaisessa tutkimuksessa, että henkilöt, jotka suosivat
hiilihydraatteja ruokavaliossaan, oli merkittävä 89% lisääntynyt riski
dementian muodostumisessa verrattaessa ryhmään, joiden ruokavaliossa oli eniten
rasvaa. Korkeimman rasvankulutuksen omaavilla huomattiin uskomaton 44% vähennys
riskissä sairastua dementiaan.
Mahtavaa, sanon minä!
Tästä sitten saikin taas hyvän puheen aiheen.. Työkaveri kun aloitti
sanomalla että niin nehän on niitä karppaajia... Osoitin sormella itseäni ja
sanoin että tässä on yksi...Kerroin karppaavani sen takia koska saan hyvänolon
siitä ja elämä on muutenkin paljon helpompaa ilman sitä julmettua
hiilarihumalaa ja ähkyä.. Sanoin myös että oma ukkokin on todennut että tämä on
sun ruokavalio..
Mutta niihin valintoihin, työkaverini sanoi että ei jaksa ottaa ruokaa
mukaan töihin kun se pitäisi laittaa erilliseen kippoon ja sitten niitä kippoja
pitää kuljettaa mukana. Kerroin että olen varmaan lähemmäs kolme vuotta ellen
ylikin jo kuljettanut omia eväitä mukana.Isäni luokse mentäessä otan aina
mukaan oman kahvimaidon, se kulkee kätevästi vanhassa dvitamiini purkissa ja
siihen mahtuu juuri sen muutaman kupin vaatima määrä..
Aikoinaan kun rupesin laihduttamaan voitte vain arvata kuinka käy ihmiselle
kellä on ISOT rinnat... Entiset rantapallot muuttuvat roikkuviksi
patakintaiksi, ja se jos mikä SYÖ NAISTA!! Ajattelin jopa että josei muu auta
niin tieni käy kirurgin veitsen alle. Mutta onneksi, onneksi mulla on maailman
paras mies joka omistaa teräksen vahvat hermot. Mies meinaan laitto mut
tekemään salilla penkkiä. Toki ennen penkin tekoa treenasin rintaa mutta eipä
tuo oikeen auttanut asiaa.. Turhia hilavitkutus liikkeitä.... Ja sitten tosiaan
siihen penkkiin... Sepä ei ollutkaan niin helppoa mitä oli ajatellut. Toki sain
sen tangon liikkumaan ylös alas niinkuin pitikin mutta tekniikka oli päin
helvettiä...Reilu vuoden päivät piti hinkata sitä tankoa edestakaisin, milloin
itkua vääntäen milloin jo eroa harkiten ja milloin jo oltiin palkkaamassa
Nyyssölän Mikaa opettamaan tekniikkaa. Kunnes sitten yhtenä kauniina päivänä se
homma onnistui.. Ja sitä seuraavalla kerralla ja sitä seuraavalla...
Jumaleisson, olin vihdoin, vuoden jankkaamisen jälkeen oppinut oikean
tekniinkan. Ja tämä jos mikä oli edistys askel tissien muokkaamiselle.. Ja nyt
voin hyvällä omallatunnolla sanoa että joo, mun tissit on nykyään ihan kivat
vaikkakin todella monta numeroa pienemmät kun ennen.. Mutta eipä ole mallia
roikkuvat patakintaat :P Ja mikä parasta, rupee siihen rintakehään se kolo
hidoinkin muodostumaan...
Jos olisin aikoinaan kun rupesin laihduttamaan, uskonut ystävääni joka
dissasi mua vaikka kuinka, niin en varmastikkaan olisi tällä hetkellä tässä
kuosissa mitä nyt olen. Se että saat rinnallesi tälläisessä prokkisessa ihmisen
joka jaksaa kannustaa ja olla tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä niin se
on todella suuri apu..
Äitini aikoinaan sanoi mulle että et sä mitään tule saamaan... Äidillä oli
paha tapa dissata kun oli kännissä... Ja vaikka kuinka yritit blokata niitä
paskoja ajatuksia niin se satutti... Mutta hahaa, olempas vain saavuttanut
vaikka ja mitä vaikka äiti sanoi ei, et onnistu...
Elämä on täynnä valintoja, niin hyviä kuin huonoja..Mutta mikä parasta niin
varmasti tuo 14 vuotta jotka vietin pohjanmaalla opettivat tuon
periksiantamattomuuden...Periksi ei anneta ennenkun sydänkäyrä on suora!!!
Isäni on oiva esimerkki periksiantamattomuudesta. Isä asuu yksin, kulkee
rollaattorilla ja omaa liikerajottavuuden toisessa kädessä. Arvatkaa kuinka isä
saa ison maton keittiönpöydän alta pois, ilman apuja...?? Isä ei pysty
nostamaan pöytää käsillä kun ei voimaa ole niin paljoa... Isä menee nelinkontin
pöydän alle ja nostaa pöytää selällään ja kiskoo aina yhden jalan alta maton
pois... Ei mikään tyhmä mies... Aikoinaan kun isä oli kinttu leikkauksesa ja
kävely meni huonoksi (joka toki johtuu myös liiallisesta alkon käytöstä) niin
isä päätti että hänhän vielä kävelee.. Joka päivä äidin lähtiessä töihin isä
lähti ulos kävelemään.. Joka päivä hieman pidempiä lenkkejä. Jalkoja toki särki
mutta isä ei luovuttanut. Treenasi jopa kyykkyjä kotona, tiskipöydästä kiinni
pitäen :D
Moni aloittaa karppaamaan mutta luovuttaa jo ekan viikon aikana, kuka sen
takia että ei vain kestä vierrotusoireita, kuka siksi että ei voi elää ilman
leipää, kuka siksi että heti hiilarihimon iskiessä lähtee mäkkiin... Nämä kaikki
ovat vain valintoja joista itse vastaat... Toiset väittää että karppaajat ei
saa tarpeeksi kuituja... Jopa ravitsemusterapeutti aikoinaan väitti mulle että
karppaajat ei saa tarpeeksi kuitua, siksi on syötävä leipää. WTF?? Eikö sitä
kuitua ole muka muualla kun leivässä??
Paras kommentti minkä olen kuullut tai siis lukenut kuidusta ja sen
tarpeellisuudesta löytyi iltalehdensivuilta Christer Sundqvist:n
blogista ”
Tämä kuitukommentti on tässä siksi, että
logiikka terveellisyydessä on sama kuin kasvisrasvoissa. Kuitu on siis aine,
jota ihminen ei pysty käyttämään energiaksi. Sopivina määrinä se auttaa, että
paska kulkee joskus kropasta ulos eikä aiheuta lihavuudelta näyttävää
ummetusta, mutta suurina määrinä kuitu vie kaikki vesiliukoiset vitamiinit ulos
kropasta ennen kuin niille ehtii löytyä mitään käyttöä.” Koko tekstin pääset
lukeman
tästä
Tässäkin siis taas on se valinta, joko luovutat heti alkumetreillä pienen
vastoin käymisen myötä tai jatkat. Etsit vaihtoehtoja millä helpottaa omaan
oloa. Usein karppausta aloittaessa tulee pääkipua tai ummetusta. Tähän auttaa
usein veden juonti tai se että heität lisää rasvaa koneeseen..Toki unohtamatta
niitä kuituja joita saa myös muualta kuin leivästä.. Mitä nopeammin keho
tyhjenee hiilareista ja oppii käyttämään rasvaa polttoaineena sitä nopeammin
oireet katoavat.. Kuten itselläni vierrotusoireet kesti kaksi päivää mutta
kolmannen päivän aamulla nousin kun feenix lintu tuhkasta...Toisin kun moni pt
sanoo että ilman hiilareita ei voi kunnolla bodata, niin väitän vastaan
tässäkin asiassa... Toki ottaa aikansa että ennenkun keho oppii käyttämään sitä
rasvaa energiana mutta kun se oppii niin silloin myös treeni rupee luistamaan..Enkä
siis tokikaan ole ketogeenisellä, vaan hiilarit ovat siinä 50g:n paikkeilla..Itselläni
meni n kolme kuukautta mutta sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. Toki pidän
joskus tankkaus päiviä jolloin syön enemmä hiilareita ja seuraavana aamuna
salilla treeni ei kyllä kulje. Olo on sellainen niinkuin suonet olisi tukossa
ja nivelet jäykkiä... Homma ei vaan luista..
Valintoja tehdään myös parisuhteessa.. Toiset eroaa heti kun tulee riita ja
toiset ei. Toiset menee kihloihin ja naimisiin kuukauden seurustelun jälkeen ja
toiset odottaa kymmenen vuotta. Toiset elävät elämänsä yhdessä ilman
minkäänlaisia ”virallisia” sitoumuksia... Tiedän myös tapauksia jossa ollaan
eron partaalla ja kun ei nainen saa miestä pidettyä millään niin tehdään lapsi.
Joko sitten ihan yhteisymmärryksessä tai sitten niin että nainen jättää
e-pillerit syömättä ja oho, olenkin raskaana, nyt et voi jättää mua... Sitten
eletään hetki taas onnellisina ja pidetään kulisseja pystyssä... Ei voida erota
kun lapset kärsii... Perkele sentään, enemmän ne lapset kärsii jos joutuu koko
ajan kuuntelemaan kun vanhemmat riitelee...
Sanoisinkin jokaiselle että seuraavan kerran kun hermostut, oli syy sitten
mikä tahansa. Laske kymmeneen ja mieti että miksi suutuit, olisiko sen voinnut
välttää.. Itselläni on käytössä itse Osholta otettu neuvo; pysyttele
häiriintymättömänä... Tämä toimii erityisesti pariskunnilla. Aina kun toinen
meinaa hermostua niin toinen sanoo sulle että pysyttele häiriintymättömänä.
Tässä on tarkoitus löytää se oma häiriötön keskus sisältään.. Toimii itellä
pikkuhiljaa...
:)
Toisinaan peilistä katsoo nuori nainen joka on kaunis ja hoikka mutta
toisinaan se hoikka ihminen on kadonnut ja tilalla on sotanorsun kokonen
olento...Nämä ovat vain valintoja, jotka sinä itse teet..Elämää se vain on,
elämää jota on puristettava rintaa vasten vaikka kuinka vituttaisi... Itse
päätät tyydytkö olemaan lihava vai laiha, päätät itse kannatko evääsi kotoa
asti eväsrasiassa mukana vaiko ostat kaupasta niitä eines nugetteja... Itse
päätät omasta hyvinvoinnistasi, siitä kuinka paljon turvottaa tai ei.. Särkeekö
päätäsi vai ei.. Joskus valinta on väärä joskus oikea. Toisinaan tie on pitkä
ja kivinen ja ruoho aidan toisella puolella vihreempää...Itse valitset...Niimpä
sinä olet itse itsesi personaltreiner.. Eikä kukaan muu.. Toisinaaan on hyvä
olla kuuntelematta mitä muut sanovat ja toisinaan siitä on paljonkin apua.
Mutta joset koskaan ole valmis kunntelemaan toisia vaihtoehtoja niin et koskaan
voi tietää mitä ne valinnat sinulle olisi voinut tehdä..Useinmiten ongelmiin
löytyy ratkaisu mutta aina se ei miellytä kaikkia mutta toisaalta, se on sinun
elämäsi, tarviseeko sen miellyttääkkään...??? Mutta muista myös että älä kitise
turhasta, jos esim
se työpaikka on paska
missä olet niin vaihda se! Töitä löytyy aina kunnontyöntekijälle... Jokaisella asialla
on kääntöpuolensa, jin ja jan.
Tälläistä tällä kertaa...