Oman elämän personaltreiner....

perjantai 4. lokakuuta 2013

Syksy...

Sori pitkä päivitysväli, ei vain tahdo aika riittää kun on niin paljon duunia..

Jumaleisson, kaupoissa on jo joulunamit esillä, ei oo todellista!! Ja myös ekat jouluvalot on tullu bongattua, luoja sentään, jotain rajaa...


Oikeesti... Lokakuun alussa jo??


Syksy saapuu, luonto on saannut todella kauniin värityksen ylleen, puut ja puskat loistaa kilpaa toistensa kanssa. Itselleni syksy on aina aikaa joilloin tulen miettineeksi paljon kaikkea. Ja huomaan myös että kun valonmäärä vähenee niin myös mieliala laskee sen mukana. Syksy masentaa... Ei auta kun vaan vetää lisää omega pillereitä, nyt annos onkin jo viis pilleriä päivässä, joten on ihme jossei tää syksy masennus pian pääty..Täytyy varmaan tulevaisuudessa lähteä aina reissuun näin syksyn saapuessa... Noh, onneksi kahden kuukauden päästä tähän aikaa meitsi löpöilee Balilla :)

Vaahteroiden väriloistoa


Paino on hienosti tullut alaspäin viime kerrasta. Tällä hetkellä paino tasan 66kg eli 1,3kg miinusta :)

Olen viimepäivinä miettinyt todella paljon äitiäni, siitä ei pääse mihinkään, ikävä on todella kova. Sitä huomaa kaipaavansa rinalleen vanhempaa ja viisaampaa ihmistä. Ihmistä keltä voi aina kysyä neuvoa, soittaa jos on pahaolo, soittaa jos on iloinen. Eniten harmittaa ettei äiti ole näkemässä mun onnistumisia. Saavutuksia. Mutta toisaalta toivon että äiti tietää ne ilman että olisi täälä. Ei ikävän määrää vain voi käsittää ennenkun toinen todella on kuollut... Äidin kuoleman jälkeen elin kolme kuukautta täydessä sumussa enkä todellakaan muista että kuinka olen saannut kaiken hoidetuksi. Kiitos Juhalle että pidit huolta musta ja jaksoit olla tukena ja turvana, pahimpina hetkinä pakotit mut jopa syömään kun meinasi taju mennä kun ei vaan ruoka maistunut ja oli kuitenkin kyettävä tekemään asioita. Kiitos rakas!

Äiskä ja minä vuonna 85


Jotta ei ihan itkemiseski menisi koko päivitys niin on sentäs jotain hyvääkin, nimittäin pian tulee vuosi täyteen ilman tupakkia, niin sähköistä kun analogistakin! Hyvä minä!! Jeih!

Tuli muutettua treeni ohjelmaa ja voe jeesus kuinka mukavaa onkaan taas treenata kun on eri ohjelma. Toki viime kerralla menin sitten tekemään sellasen kinttu treenin jotta oksat pois ja juuret mukana. Jalat on nyt kolmentena päivänä treenin jälkeen niin kipeet että hyvä jos vessanpöntöllä pystyy istumaan itkemättä.. Meitsi aina meinaa vetää överiksi ton kinttu treenin jos ei juha ole mukana sanomassa että riittää jo.. Kinttutreeni oli siis tälläinene:

Reidenkoukistus 1x15x10kg, 2x15x20kg
Prässi 3x10x140kg (190kg)
Kyykky 8xtanko, 8x40kg, 8x50kg ja 5x60kg
Pohkeet  2x13x 30kg, 1x20x30kg
Vatsat tangossa roikkuen 4x25

Kaikki meni hyvin siihen asti kun tajusin kyykkytangon alla viimesessä sarjassa että mulla ei ole varmistajaa ja jalat on makaronia, perhana, meinasin siis oikeesti jäädä tangon alle. Ei siinä muu auttanut kun hammasta purra ja työntää tanko väkisin ylös. :) Hikoilin kun vesiputous, olin kyllä varmasti näky :D

Tälläistä tällä kertaa, meikä suuntaa matkan kohti litukkaa ja haen tarjouksessa olevaa lohta. Ajattelin kokata uunilohta ja kasvisgratiinia ja jos oikeen innostun niin vielä siihe fetasalaattia...Omnomnom :)



Roosanauha-päivän kunniaksi, pukeudu pinkkiin...



Ja loppuun vielä ihana Birdy ja Wings, klik klik..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti