Eipä elämääni oikeastaan edes kuulu mitään erikoista. Koulua, koulua ja koulua. Tai no, tammikuun alussa olin päiväkodissa työharjoittelussa neljä viikkoa ja viides viikko oli sitten näyttöviikkoa.
Melkoisesti on maailman meno muuttunut siitä, millaista se oli, kun itse olin lapsi. Teki välillä ihan pahaa, nähdä se lasten pahaolo. Huutamista, tavaroiden heittelyä, toisten hakkaamista, hiuksista repimistä... Onhan se varmaan ennekin ollut tuollaista, mutta silti. En minä muistaakseni ainakaan vielä viisi- kuusivuotiaana hakannut ketään nyrkeillä.
Onko nykyajan vanhemmilla vain niin kiire, etteivät kerkeä olemaan lastensa kanssa. Korvataan oma aika antamalla puhelin tai tabletti, leiki sillä.... Sitten kun ei ole aikaa panostaa lapsiin, annetaan heti periksi lapselle eikä osata asettaa rajoja... Tämä sitten näkyy ties millaisina oireina. Rajat ovat rakkautta! Lapsi tarvitsee rajoja! Lapsista myös huomasi nopeasti, ketkä iltaisin pelaavat tietokoneella ja ketkä puolestaan ulkoilevat...
Myöskin osa lapsista huuti koko ajan. Mainitsin tästä opettajalleni, niin hän sanoi, ettei se ole pedagokisesti oiken että lapset saavat huutaa jatkuvasti. Eräs tyttö huuti jatkuvasti kun puhui. Kysyinkin tältä tytöltä, että huudatko sinä kotonakin? Vastasi että en. Kysyin että miksi ihmeessä sitten huudat täälä, kun mä en ole kuuro mutta musta tulee semmoinen kun huudat korvan vieressä. Oli se hetken hiljaa :D
Ihmettelin myös kovasti sitä, että kuinka toiset vanhemmat eivät laita lapsilleen minkäänlaista kuria. Eräis tapaus oli kyllä kaiken yli.Vanhempi haki lastaan päiväkodista, ja kesti 45 minuuttia, ennekuin he poistuivat sieltä. Ihan vain sen takia, koska lapsi teki kaikkea muuta kuin puki ja tää vanhempi.... NO, ei tehnyt mitää! Ei siis yhtään mitää! Kerran sanoi että voisitko pukea? Mutta ei, lapsi vaan teki kaikkea muuta.. Tai vastaavasti eräs äiti otti harteilleen lapsensa pahan mielen. Siis ei saateri oikeesti... En nyt viitti edes kertoa mitämieltä olen asiasta, koska paskaa kaatuisi varmaan maapallollinen niskaan...Mutta sen sanon, että kyllä mut on ainakin kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä.
Sanoin lapsille myös usein sitä, kun nirsoilivat ruan kanssa, eivätkä suostuneet edes maistamaan ruokaa, että ajatelkaa niitä lapsia, joilla ei ole ruokaa ollenkaan. He olisivat ikionnellisia siitä, että saisivat edes tuon ruan, mitä sinulla on.
Jotta tälläisiä ajatuksia työharjottelusta päiväkodissa. Mutta älkää pelästykö, en ole hankkimassa lapsia, koskaan.
Kun työharjoittelu päiväkodissa oli ohi, mentiin suoraan vanhuspuolen harjoitteluun. Onneksi itselläni on kokemusta vanhuspuolelta niin paljon, että sain kolme viikkoa lyhyemmän harjoittelun kun muut.
Nyt onkin sitten tästä harjoittelusta näyttöviikko menossa. Sanon ihan suoraan, ettäkun tuolta selviän, en kusekkaan sinne päin. En voi asioita avata julkisesti, mutta totean että olisi kiva jos sovituista asioista pidettäisiin kiinni.
Eräs omainen kysyi minulta että aijotko jatkaa täällä tulevaisuudessa? Kun tämähän on niin kiva ja pieni paikka... Olin vain että en oikeen tiedä. Onneksi omainen sanoi että niin, onhan se varmaan vaikea sanoa vieläkun olet niin nuori :D Todellisuudessa tuo paikka on kaikkea muuta kun pieni. 26 asukaspaikka on paljon. Olen tottunut 12-16 asukkaan paikkoihin...
Tälle keväälle on vielä yksi työharjoittelu jäljellä. Kuntoutuksen tukeminen. Pyrin saamaan harjoittelupaikan mielenterveys ja päihdepuolelta koska aijon sinne myös suuntautua.
Totesin miehelleni että oikeasti, en kyllä enään jaksa tuota perseiden pyyhkimistä. Olen ihan lopen kyllästynyt siihen. Mies sanoi että miksi sitten teet sitä? Sanoin että suoritan kyllä kuitenkin koulun loppuun jotta saan tutkinnon. Kaverini kertoi myös että heille haetaan kesätyöntekijöitä, ja he arvostavat semmoisia kellä on hoitoalan koulutus. Ja he myös saavat jatkaa kesän jälkeen. Ajatus on ruvennut kiinnostamaan koko ajan vaan enemmän ja enemmän.
Monesti olen miettinyt että mitä oikeasti haluaisin tehdä työkseni... Haluaisin oman pikku kahvilan meren lähellä, jossa tarjoilisin omia ruokiani. Mieheni sanoi että voisi nähdä mut jossain ulkomailla, aina aamuisin ajamassa pikku vespalla torille hakemaan tuoreita raaka-aineita ja sieltä sitten sinne kahvilaan.. Mun kahvilassa olisi aina iloinen tunnelma ja hyvää musaa. Voisin samalla myös kertoa ihmisille kuinka ruokavalio vaikuttaa terveyteen jne... Se olisi mun unelma...Ja ehkä mä sen toteutankin joskus... Tai vastaavasti voisin ryhtyä yksityiskokiksi, miehen siskolle ja sen miehelle :D
Tälläistä tällä kertaa... Mukavaa kevättä.
Loppuun vielä karpin mokkapalakakun ohje, olkaapa hyvät
Pohja
4 munaa (mulla oli pikkufriidoja, normi munia 3)
50g voita
50g Kermaa
2-3 rkl raakakaakaota
0.6 dl kookosjauhoja
1/2-1 tl leivinjauhetta
muutama tippa hermesetasta.
Päällinen
53g 86% suklaata
1-2 rkl kermaa
1 rkl voita
Vaahdota kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi.Lisää joukkoon sulatettu voi. Vaihda sähkövatkain käsi vispilään ja lisää kerma ja jauhot siivilän läpi
joukkoon. Makeuta hermesetaksella. Kippaa taikina uunivuokaan (itselläni oli pieni pyöreä vuoka halkaisija 18cm ja syvyyttä n5cm)
paista uunissa n 22min 175 asteessa.
Kun pohja on kypsä, anna sen jäähtyä.
Valmista päällinen sulattamalla suklaa vesihauteessa, kun suklaa on sulanut lisää voi ja kerma ja kippaa kakun päälle. Koristele kookoshiutaleilla. Anna vetäytyä jääkaapissa.
