Pintaa syvemmälle

Jatkan samasta aiheesta kuin viimeksikin joten, valitse haluatko jatkaa vai et. Tämä kirjoitus on sitten mallia romaani, joten varaa myös aikaa ;)

Viimeksi luulin että olisin jo ollut lähellä sitä tietoa mistä kaikki kumpuaa mutta sitten törmäsin sanaan läheisriippuvaisuus ja asiat saikin uudenlaisen näkökannan.  Moni varmasti ajattelee sanasta läheisriippuvaisuus, ihmistä, joka ei voi olla ilman toista ihmistä. Niinkuin ukkokultakin sanoi, ai sä olet riippuvainen musta ? ;) Heh heh...

Tästä se lähtee.... 
 

Tommi Hellstenin määritelmä;

Läheisriippuvaisuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassaoloon.

Läheisriippuvainen imee itseensä toisten murheet, ahdistuu toisten tunteista.
Hän on osallisena esim. perheen syyllistämis- tai syyllistymispelissä, hyvin usein syyllistyjän roolissa. Koko perhe tai työyhteisö sairastuu peliin esim. syyttäen, valtaa käyttäen, olemalla marttyyri. Ominaista on tarve tulla hyväksytyksi ja ainainen tarve miellyttää muita itsensä kustannuksella unohtaen omat tarpeet ja tunteet. Läheisriippuvainen toimiikin ulkoapäin ohjautuvasti ja miettii koko ajan mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on kadottanut kosketuksen itseensä, koska hän elää toisten tarpeista, hän ei löydä omia rajojaan. Hänen minuutensa on kateissa. Hän ei kykene ajattelemaan, mitä haluaa elämältä ja mitkä ovat hänen omat tarpeet. Elämä jää elämättä.
Taustalla voi olla esimerkiksi ns. kiltin syndrooma. Lapsuudessa on pitänyt olla kiltti ja vaatimaton, tunteita ei ole voinut näyttää, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Perhekuviossa on pitänyt unohtaa itsensä ja tarpeensa. Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne. Mikään ei riitä. Usein hän arvottaa tekemisiään suorittamisen kautta ja on kova vaatija itselleen.
Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja vieraita energiaa sitovat tunteet kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä. Läheisriippuvainen ei salli epäonnistumisia itselle. Hän kokee olevansa huono ihmisenä, jos hän tekee virheen. Pahimmillaan omien tarpeiden ja tunteiden kieltäminen ajaa läheisriippuvaisen kätketyn vihan verkkoon, jolloin viha kääntyy itseen.

Läheisriippuvuudesta voi toipua ja sen kanssa voi oppia elämään. Alku eheytymiselle lähtee oman pahoinvoinnin tunnistamisesta, siihen voidaan tarvita ulkopuolisen apua. On opittava tiedostamaan ja tunnistamaan tunteensa. Ensiksi on hyväksyttävä itsensä kaikkine tunteineen ja tarpeineen, hyvine ja huonoine puolineen. On alettava olemaan rehellinen omille tunteilleen. Täytyy ymmärtää, että itseään ei voi kohdella kaltoin miellyttämällä muita. Itseään on arvostettava ja rakastettava, vain sitä tietä oppii aidosti arvostamaan ja rakastamaan myös muita. Täten energiaa sitovat tunteet kuten viha, syyllisyys ja häpeä kääntyvät energiaa vapauttaviksi tunteiksi kuten toivoksi, kiitollisuudeksi ja anteeksiannoksi. Ennen kaikkea sisäiseksi rauhaksi ja sopusoinnuksi itsensä kanssa.
Vertaistuki, esimerkiksi psykoterapian lisäksi, on mainio apu. Toisten kanssa jaetut kokemukset ja uudet näkökulmat avartavat itseä pois negatiivisuuden kehästä, jossa läheisriippuvainen pyörii.

Kun oivalsin tämän, lähdin etsimään tietoa asiasta koska haluan parantua. Jatkuva pelko ja ahdistus ilman syytä pisti välillä miettimään miksi on niin pahaolla vaikka kaikki on hyvin. Laitoin kirjastosta kasan kirjoja varaukseen. Ensinmäinen kirja jonka luin oli Ben Malisen Taakkana läheisriippuvaisuus kenen elämää elät. Kun avasin kirjan, en voinnut laskea sitä käsistäni, oli luettava kirja samantien. Istuinkin neljä tuntia kirjastossa jonka jälkeen menin kotiin uutta intoa uhkuen, jee mulla on oikeasti mahdollisuus parantua, enkä ole ainut. Naamakirjassa liityin huostaanotettujen lasten ja aikuisten ryhmään, pullopostia lapsuudesta ryhmään jne.. 

Vihdoin asioille rupeaa löytymään se oikea merkitys ja se mistä kaikki tulee. Tommy Hellsten kertoo kirjassa virtahepo olohuoneessa, että kuinka alkoholisti perheissä muodostuu kolme sääntöä; älä puhu, älä tunne, älä luota.

Älä puhu, älä luota, älä tunne..

Kun sitten lähtee miettimään näitä niin johan on hyvin iskostunut omaan päähän nämä säännöt. Sijaisäitee sanoi että kun sä et koskaan puhunut siitä mitä tapahtui kun kävit vanhempien luona espoossa. No en tietenkään, aina sanottiin että tästä et sitten kerro kellekkään! Äitee myös kertoi että viikko ennen ja jälkeen lomille menoa olin ihan kauhea. Nyttemmin ymmärrän mistä se on johtunut. Kaikki se pahaolo ja pelko mitä tunsin vanhempieni läsnäollessa oli niin valtava, että se sai mut oirehtimaan jo ennen tapaamisia ja niiden jälkeen. Vanhempani olivat sotkeneet mun minäkuvan niin pahasti, että paras ratkaisu olisi ollut, että en olisi tavannut vanhempiani ollenkaan, tai vasta sitten kun olisin ollut siihen itse valmis. Miksi lapsi on pitänyt pakottaa menemään paikkaan jossa ei voi tuntea olevansa turvassa... Mutta eihän tälläsiä asioita varmaan vielä 90-luvun alussa tiedetty.. Kun kielletään tuntemasta, se on tarkoittanut että pelkoa ja iloa ja muita tunteita ei ole saannut peilattua omista vanhemmistaan, ei ole ollut oikein olla surullinen jne vaan ne tunteet on pitänyt tukahduttaa. Kirjassa sanotaan; Kun tunteita ei ole peilattavissa lasta ympäröivistä peileistä, niitä ei ole olemassakaan. Näin lapsen persoona alkaa tehdä tilaa virtahevolle ja vähitellen hänen minuutensa on virtahevon muotoinen. "Älä tunne" on varmasti tuhovimpia sääntöjä, joita ihmisen noudatettavaksi on laitettu.

"Älä luota" on vaikutukseltaa tuhoisa. Se nimittäin vie ihmiseltä yhteyden. Lapsi eristäytyy vanhemmistaan, sisaruksistaan ja itse asiassa koko ihmiskunnasta. Luottamattomuus myöskin osaltaan vaikuttaa lapsen kykyyn kohdata ja ilmaista omia tunteitaan. Luottamisen puuttuminen estää omien tunteiden näyttämisen ja tunteet ovat se silta, jota pitkin kykenemme kulkemaan muiden ihmisten luo. Alkoholisti perheen lapset ovatkin maailman yksinäisimpiä olentoja. Jos omiin vanhempiin ei voi luottaa, ei helposti voi luottaa maailmassa minkään, sillä vanhemmuus merkitsee lapselle "maailman" prototyyppiä. 

Mainitsin viimekerralla siitä kuinka turhaudun helposti salilla, luulin tietäväni mistä se johtuu. Luulin sen tulevan "veljien" kiusaumisesta muttakun olen nyt lukenut ja tutkinut asioita niin näenkin mistä asia oikeasti kumpuaa. Läheisriippuvaiset kun usein vaatii itseltään täydellisyyttä, kokevat itsensä riittämättömiksi jos jokin ei onnistu. Koen usein että riittämättömuuden tunnetta juuri salilla, juuri siksi kun vaadin itseltäni liikaa, jokainen saatanan käden nosto vipareita tehdessä, täytyy olla täydellinen, josei se ole, en ole minäkään. Valokuvia ottaessa, mun on oltava täydellisesä asennossa, vaatteiden suorassa, hiusten ojennuksessa ja kuvia otetaan niin monta että tulee hyvä kuva. Siis täähän on oikeasti ihan naurattavaa, ja nyt mun täytyy siitä opetella pois. Ukkokin jo heittää läppää välillä et nyt hei neiti perfektionisti, oikeesti :D 

Vasenta kuvaa ei voinnu laittaa kun olen kierossa :D

Toissa iltana sain vihdoin laittettua Balilta tuodut taulut kiilakehyksiin, ja perkele, yksi kankaista meni hieman vinoon. Taas kerran meinasi mennä maailma nurin tämän takia mutta sitten totesin että saatana olkoon, ei kaiken tarvii olla täydellistä. Jos se pieni vinous haittaa niin sitten se haittaa, sen kanssa voi oppia elämään. 

Laitan tähän alle listan millainen läheisriippuvainen ihminen on ja avaan joistain omia ajatuksia ja tunteita.

Läheisriippuvainen voi

• antaa muille enemmän kuin saa - Esim faijalle saatan ostaa ruokaa tai vaatteita ilman että odottaisin saavani jotain takaisin.
• ennakoida ihmisten tarpeita ja toisaalta ihmetellä mikseivät muut tee samoin hänelle - Mä todellakin ennakoin ihmisten tarpeita tilanteen mukaan mutta en odota toiselta samaa. Pelkästään kesäpäivä Tallinaan tekee sen että mun repusta löytyy laastareista aina kosteuspyyhkeisiin asti melkein kaikkea.
• hakea hyväksyntää- Kyllä, tätäkin olen tehnyt, välillä keinoja kaihtamatta.
• haluta auttaa muita esim. tarjoamalla neuvoja ja suuttua, jos apu ei kelpaa - Miksi pyydät apua josset sitä kuitenkaan ota vastaan, tätä ihmettelen usein..
• keskittyä muihin ja kuvitella olevansa vastuussa heistä - muiden ajatuksista, haluista, hyvinvoinnista, pahoinvoinnista, tarpeista, teoista, tunteista ja valinnoista (ajatella koko ajan muita ihmisiä ja puhua heistä) - Mutsi, se sai mut murehtimaan itsestään, niin paljon että välillä kaikki muu meni mutsin tarpeiden täyttämiseen.
• kiintyä ihmiseen ennen kuin on kunnolla tutustunut häneen - Hmm, ehkä nuoruudessa mutta onneksi en enään. Paitsi tuon ukkokullan kohdalla, mulle riitti että näin Ukon tien toisella puolella ja sitten kolahti, tiesin heti, että tuossa on mies kenen kanssa haluan olla lopun ikääni <3
• käyttää hoivausta tai seksuaalisuutta saadakseen hyväksyntää - Kuten sanoin, keinoja kaihtamatta.
• lupautua tekemään töitä, joita ei kuitenkaan saa tehtyä. - No työni olen kyllä aina tehnyt, osasin tai en :D
• masentua jäädessään ilman kiitoksia ja kehuja - Joskus olen toivonut että isä tai äiti olisi kiittänyt saamastaan avusta mutta ei paljoa oo näkynyt.
• murehtia pienistäkin asioista (esim. menettää yöunensa jonkun käytöksen vuoksi tai murehtia josko muut pitävät hänestä) - Saatanalliset painajaiset menettämisen pelon takia.
• nauraa vaikka tekisi mieli itkeä - Ennemmin tukahdutan itkun, en anna lupaa itselleni aina itkeä, puren vaikka huulen irti mutta en itke.
• olla addiktoitunut draamaan ja jännitykseen - No en kyllä ole.
• olla ankara itseään kohtaan (esim. syyttää itseään kaikesta) - Usein miten, " ainahan se on mun vika"
• olla joko poikkeuksellisen vastuullinen tai vastuuntunnoton - Vastuullinen, aina ajoissa töihin, soitto jos myöhästyn viisikin minuuttia.
• olla tietämätön omista haluistaan tai vähätellä tarpeitaan - "En minä tiedä, ihan sama, mitä sä haluat"
• ottaa hoivaajan roolin (pitää muiden tarpeita tärkeämpinä kuin omiaan) - Vaikka keskellä yötä, olen ollut valmis lähtemään katsomaan isääni, mutta en enään.
• peitellä tai vähätellä omia tai perheensä ongelmia - Kyllä, eihän meidän perheessä ollut mitään ongelmia. Äitikin aina sanoi että kuinka tyttö oli AINA puhtaat vaatteet päällä hoidossa.
• pitää itsensä kiireellisenä (esim. uppoutumalla työhön), jotta murheet unohtuisivat - Joskus.
• poiketa päiväjärjestyksestään auttaakseen jotakuta - Kuten sanoin, saatoin lähteä vaikka keskellä yötä isän luokse.
• puhua itsestään alentavasti - Vittu minä koskaan missään onnistu...
• pyydellä normaalia enemmän/helpommin anteeksi - Vittu, anteeksi että olen olemassa, anteeksi että loukkasin sua, anteeksi kun tein näin, anteeksi kun sanoin rumasti jne...
• pyytää asioita epäsuorasti vihjaillen (ei pyydä apua, vaan olettaa muiden ymmärtävän sanomattakin) - Tiiäksä kun mä haluaisin tai mä... Joo, antaa olla kun et tajuu..
• sietää hyväksikäyttöä poikkeuksellisen pitkään ennen kuin irtautuu suhteesta - Kuuntelin kauvan kun entinen paras kaveri dissas mua, kun eihän mun laihdutuksestakaan pitänyt mitään tulla. ..
• suostua seksiin vaikkei tekisi mieli (huolehtien lähinnä partnerin nautinnosta)
• suuttua, jos muut arvostelevat tai syyttävät häntä -  Ennen kyllä, nykyään ei niinkään.
• tarrautua keneen tahansa, jonka uskoo tuovan onnea - Nuorempana kyllä.
• tukahduttaa tunteensa eikä uskalla olla oma itsensä (voi esim. vaikuttaa jäykältä) - Joo, oon kyllä mestari tässä, mutta on vain opeteltava pois.
• tuntea ja ilmaista vihaa helpommin toisiin kohdistuneista vääryyksistä kuin itseen - Loukkaa kaveriani, tapan sut. Periaatteeni...
• tuntea olonsa turvalliseksi antaessaan muille, mutta tuntea epävarmuutta ja syyllisyyttä saadessaan itse muilta - Kyllä, en vieläkään osaa käsittää miksi mun mies on mun mies, mitä olen tehnyt ansaistakseni näin mahtavan kumppanin saati appivanhemmat, Jestas  <3
• tarkistaa toisen tilanne (esim. soitella jatkuvasti) - Mutsin kanssa päivittäin soittelu ja kun puheluun ei vastattu, tiesin että kaikki ei ole kunnossa.
• tehdä enemmän kuin oman osuutensa (tehdä sellaista, jonka toinen pystyisi tekemään itse) - Isän puolesta tein paljon, nyt on raja tullut vastaan.
• torjua kiitokset tai kehumiset - Tosi vaikea välillä tajuta että oikeasti olen jossain hyvä :D
• tuntea ahdistusta, syyllisyyttä ja sääliä, kun jollain toisella ihmisellä on ongelmia - Ei oikeastaan.
• tuntea olonsa arvottomaksi tai tyhjäksi, ellei elämässä ole jotakuta autettavaa - Ei kyllä tässäkään.
• tuntea syyllisyyttä käytettyään rahaa itseensä tai pidettyään hauskaa - Joskus tulee miettineeksi että oliko tämäkään nyt järkevä ostos ja saatan pitää jotain paitaakin piilossa ukolta sen takia koska olehan käyttänyt rahaa johkin ei niin tärkeeseen..Maksoihan se 4€ alessa.
• tuntea olevansa erilainen kuin muut - Voi luoja, kyllä!
• tuntea olevansa uhri - Toisinaan, miksi kaikki paska aina kaatuu mun niskaan.
• valehdella itselleen ja muille (esim. valehdella rakkaittensa hyväksi) - Lapsuudessa paljon, enhän saannut kertoa että meillä kotona asiat oli huonosti.
• vaihtaa huono ihmissuhde uuteen huonoon tai pysyä entisessä suhteessa - Aikoinaan joo.
• yrittää miellyttää toisia (itsensä sijaan). - Todellakin, olihan ihmiset saatava nauramaan.

Sitten on vielä tämmöinen osio

Usein läheisriippuvainen ei

• osaa asettaa toisille ihmisille rajoja (ei osaa sanoa ei) - Kerta toisensa jälkeen menen auttamaan isääni tai edesmennyttä äitiäni.
• pidä puoliaan - Aikoinaan jopa annoin yhdelle ihmiselle luvan hakata mut kun se oli niin vihaninen mulle jostain, sanoin vaan että oota otan rillit pois.
• halua puhua itsestään - No jaa, välillä muuta en teekkää kun puhun itestäni, hah, nykyään toki vähemmän.
• ilmaise tunteitaan avoimesti - Helpompi piilovittuilla kun sanoa suoraa, mikä on tosi tyhmään. Opettelen kylläkin koko ajan pois tästä tavasta.
• hyväksy itseään sellaisena kuin on - Vaikeuksia on paljon tämän asian suhteen, muttakun vaan oppii rakastamaan itseään tarpeeksi, rupeaa huomaamaan jopa oman kauneuden.
• kestä kritiikkiä -  Joskus kestän joskus en.
• luota itseensä eikä toisiin ihmisiin - Tämä on mulla sellanen asia mitä todella on pitänyt ja pitää edelleenkin harjoitella. Muttakun saa vaan luotua uusia positiivisia muistijälkiä päähänsä onnistumisen kautta, rupeaa usko itseensä kasvamaan.
• usko muiden rakastavan häntä - Kuten sanoin, ukkokulta ja appivanhemmat..
• usko saavansa muilta tukea- Tätä en tajunnut aijemmin, kuvittelin että kukaan ei halua auttaa mutta perkeles, oon vaan kääntänyt tämänkin asian päälaelleen omassa pääkopassani. Apua on ollut ja on tarjolla, jos vain haluan.
• usko sanomallaan olevan väliä - Todella useasti. Mutta tästäkin opettelen pois.
• sano mitä tarkoittaa - Suutuspäissään sanon mitä sattuu, enkä oikeasti tarkoita niin.
• tarkoita mitä sanoo - Kuten yllä
• tiedä mitä tarkoittaa.

Ja sitten vielä tämä osio

Läheisriippuvuuteen voivat kuulua myös:

• aikaansaamattomuus - Ei oikeastaan.
• aineriippuvuus (esim. alkoholismi tai huumeiden käyttö) - Nuorena meni yx jos toinenkin kalja ja viina pullollinen. Nykyään aika harvakseltaa tulee juotua.
• eristäytyneisyys tai sulkeutuneisuus - Mutsin kuoleman aikaan rakensin muurin ja suljin kaikki ulkopuolelle.
• hylätyksi tulemisen pelko- Tää on jotain ihan järjetöntä, siksi näänkin toisinaan helvetillisiä painajaisia.
• hyvä tilannetietoisuus/valmiustila vaaroihin ja uhkaaviin tilanteisiin - Parempaa hoitajaa saat hakea, me läheisriippuvaiset ollaan tässä mestareita. :D
• häpeä - Toisinaan
• itkuisuus - Todellakin, jopa ihmettelen että miksi välillä koko ajan pitää märistä.
• itsetuhoisuus - Arvet kertovat eletystä elämästä.
• masennus - Luulin joskus masentuneeni mutta en antanut sille valtaa. Toki tietty mutsin kuolema oli kai jonkinlainen masennustila.
• perfektionismi - Kuten sanoin, kaiken pitää olla täydellistä
• rahan tuhlaus, turhuuksien ostelu- hahaa, joo todella. Nykyään kyllä onneksi se järki on usein mukana.
• syyllisyys tai syyllistäminen, anelu, lahjominen, neuvominen, painostaminen, pakottaminen tai uhkailu - Tätä tein vanhempieni kanssa.
• syömishäiriö (esim. syömättömyys tai mässäily) - Kas kummaan, kuinkas se läskimakkara saapuikaan mahaani...
• vaikeus pitää hauskaa tai olla spontaani - Tän oon kyllä aina osannut.
• velvollisuuksien tai päivärutiinien poisjäänti - Ei onneksi.
• viha ja katkeruus (esim. normaalia ilkeämmät kostokeinot) - Joskus mietin että kostan sulle kyllä, mutta ei musta ole sellaiseen.
• väkivaltaisuus - Nuorempana en epäröinnyt hetkeäkään. Nyrkki heilui tuon tuosta.
• väsymys.- Mutsin kuoleman aikaan tuli totaali väsymys.

Nyt kun tuota listaa käy läpi, on todella helpottavaa huomata mistä moni asia johtuu.  Tämä oman itsensä etsiminen ja tiedonhalu itseään kohtaa on suunnaton. Tämän asian käsittäminen on kun olisi uudestaan lapsi. On annettava itselleen lupa olla iloinen, surullinen, jne.. On tajuttava että ne tunteet ovat normaaleja. 

Viime viikolla oli oikeasti sellainen hetki että kaikki pahaolo purkautui huutamisena ulos. Huudin ukkokullalle joka oli tyhmää. Mutta samalla myös sain itkettyä sitä ahdistusta ja pahaa-oloa pois. Tunnustin olevani hukassa enkä tiedä mitä elämältä haluan. Muttakun sain tämän asian tunnustettua itselleni, tuli parempi mieli. Nyt uskon että asioilla on tapana järjestyä. Mullahan on pääsykoe tulokset joilla pääsen kouluun. Täytyy vaan laittaa ne paperit vetämään.  Meillä on myös ukon kanssa yx prokkis, jahka se poikii tulosta, saattaa siinä olla myös mahdollisuus elannon hankintaa. Ja onhan tuo Jenkkilandia myös mahdollisuuksien maa, se ei todella ole pois suljettu vaihtoehto, päin vastoin. Ja siellähän voisin perustaa vaikka oman elämäntapa valmennus kurssin, ketkä muut kokisivatkaan saavan apua mun tarinasta kun jenkit. Vaikeuksista voittoon uskova kansa  ;) .

On taas hieman helpompi hengittää kun on saannut suollettua tuon asian ulos itsestään.

Olin ihan ihmeissään kuinka moni oli lukenut edellisen kirjoituksen. Olin oikeastaan ihan kauhuissaan kun face ilmoitti ekasta kommentista blogipäivitykseni alla. Ja sittenkun postilaatikkoon ilmestyi viesti blogipäivityksestä, olin oikeasti paskoa housuun. Olin varma että nyt joku olisi ottanut nokkiinsa mun kirjoituksesta, että nyt olin astunut jonkun varpaille mutta ilokseni sainkin huomata että asia oli päinvastoin. Jopa meidän äitee soitti ja kertoi kuinka hienosti olin kirjoittanut. Uskalsin myös tunnustaa äiteelle että pelkäsin ihmisten reaktioita, kerroin kuinka en koskaan ikinä halua aiheuttaa kellekkään pahaa mieltä ja mitä jos joku suuttuu. Äitee tuumasi että mitä sitten vaikka joku suuttuu? Tämä kanssa aukaisi silmät uudella tavalla, aina ei tarvii miellyttää toisia, mulla on oikeus kertoa omamielipiteeni ja todellakin se mitä tapahtuu alkoholisti lasten perheessä, on sellainen aihe josta pitäisi puhua enemmän. Minä aijon osaltani saattaa tarinani muiden tietoisuuteen ja toivon sen auttavan myös muita läheisriippuvaisuudesta kärsiviä. 

Kun tiedostaa oman LR:n voi sille jo nauraa...

Tässä kuvia Ben Malisen Taakkana läheisriippuvaisuus kenen elämää elät kirjasta.

 Tuon kuvan laitoinkin jo naamakirjaan ja siinä mielestäni kiteytyy hyvin mitä tuleva pitää sisällään.. 

Miksi uudet asiat joskus pelottaa liikaa..

 

Äiti ja isä ^^. Menivät naimisiin 82 ja taisivat erota muutaman vuoden päästä kun mutsi haki asumuseroa. Olivat erossa ja taas palasivat toistensa luo. Taas erosivat ja äiti muutti jopa välillä toiselle paikkakunnalle uuden miehen kanssa mutta isähän haki äidin takaisin espooseen kun äiti soitti ja pyyti. Jossain vaiheessa äiti ja isä oli menossa uudestaan naimisiin ja sitten seuraavassa käänteessä olikin jo asumuserossa.

 

Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä että ei haluta olla yksin eikä osata olla yksin. Tarraudutaan heti eron jälkeen "seuraavaan vastaantulijaan" joka vähääkään osoittaa kiintymystä... Ja kyllä, itsekkin olen tähän sortunut. 

Kontrollifriikki

Mutta nyt päätän tämän kirjoituksen, paljon jäi sanomatta mutta paljon sain sanottua. Taas ollaan askeleen lähempänä parempaa ja eheämpää minää...

Kun on 31-vuotta elänyt muita varten ja muiden kautta, on aika ruveta elämään itseään varten!