Sinä ansaitset kultaa...

En ole joka päiväinen bloggaaja, ja lähinnä bloggaan asioista jotka mua ottaa päähän tai haluan käsitellä niitä, kirjoittamalla.

Mä olen kovasti miettinyt elämää ja ihmisten asenteita. Olen ehkä vihdoin kasvanut aikuiseksi ja siis paino sanalla EHKÄ!! J Musta tuntuu että ei tää elämä nyt niin kamalaa olekkaan, kunhan vaan jaksaa huomioida ne pienet asiat jotka tekee sut onnelliseksi joka päivä. Oma koti, oma rakas, urheilu ja ruoka. Pyhä kompo J 

Kroppa pelaa paremmin kuin koskaan, uusia tuloksia tulee koko ajan ja paino laskee. Ja hitto sentään, mulla on vihdoin hauikset, ukkokin sanoi salilla tänään et sulla on kohta enemmän muotoa niissä kun mulla :P Arvaatte varmaan kuinka hyvälle tuntui, niin ja eilen nostin penkistä 5x40kg!! Eihän tuo siis ole enkka, se on 3x47.5kg mutta se oli hullunlehmän treeniohjelmalla ja penaa treenattiin muistaakseni kolme kertaa viikossa, nyt treenaan kuitenkin vain kerran viikkon penaa, hihii, oman perseen verran nousee jouluna, ööh, tai sitten ei... Ellen tiputa painoa reilua 15kg :D

On siellä habat ja allitkin on mukavasti kadonnu :P

Ette muutes arvaa kuinka hyvälle tuntuu kun maksimivoima treeneissä ohjaaja kehuu joka kerta voimaliikkeissä mun tekniikkaa, "nyt on on nättiä, todella hyvä tekniikka" Kiitos kuuluu tuolle ukolle, sekun on hienonut ja iskostanut mun päähän ne oikeat tekniikat, hakannut tangolla säärille jos on menny väärin :D No ei vaines, ei nyt kuitenkaan niin HC meininkiä :)

Tunnustan, oon ruvennu tykkäämään kropastani :)

67kg käsien päällä, todistetusti, seitana sentään :P

Pikkureiskatkin rupee saamaan taas muotoa

Treenaaminen on sitten kivaa..

Mitä tuohon elämän miettimiseen tulee, mulla on asennemuutos tapahtunut. En ihan oikeasti jaksa enään välittää toisten mielipiteistä, siis siitä mitä ne ajattelee musta. Jossen kelpaa tälläisenä, mielipiteineni ja ajatusteni kanssa niin sitten saa olla. Minä EN rupea kenenkään persettä nuolemaan, en oo koskaan nuollut enkä nuole! Töissäkin mulle yksi ulkomaalainen mies laikkari sanoi että "kyllä sun pitää siivota taukotila 3x/pv, se kuuluu hyviin tapoihin ja hoitajat tykkään" Sanoin että "ei tarvii, ohje on 3x/vko ei enempää eikä vähempää, minä en kenenkään persettä nuole, nuole ite jos haluat mutta minä EN nuole, enkä kyllä tee tällä palkalla mitään ylimääräistä" "no mutta se kuuluu hyviin tapoihin, kyllähän sä ymmärrät" "juu en, en tee ylimäärästä" Nämä laikkarit jotka tekee ylimääräistä työtä niin saattavat meidät muut huonoon valoon sillä että hoitajat ajattelevat meidän olevan laiskoja... No eipä kyllä haittaa mua, kuten sanoin, mua ei kiinnosta mitä muut musta ajattelee.

Olen myös huomannut että ikävä äitiä kohtaan on kadonnut, en enää ikävöi äitiä, mulla on vain mukavia muistoa äidistä ja toivon että äidillä on kaikki hyvin. Toivoisin että isäkin pääsisi vihdoin tähän tilanteeseen.

Tiedättekö, mä olen onnellinen. Olen ihan helvetin onnellinen nykyään. <3 Kaikki kiitos kyllä kuuluu tuolle ukkokullalle, ukko on mut saannut tajuamaan asioita joita en olis koskaan tajunnu ite. No joo, ehkä myös Osholla ja Echard Tollella on osuus asiaan. :) Ja se että olen tajunnut tiettyjä asioita jo nyt, on ehkä seuraavat kolmekymmentä vuotta helpompia kun ekat kolmekymmentä. Ymmärän nykyään miksi olen käyttäytynyt niinkuin olen. Kaikki on pitkälti, oikeesti, kiinni siitä kuinka sut on kasvatettu ja mistä oot käytösmallisi saannut. Olen pienestä pitäen huolehtinut mun vanhemmista ja siksi se hoitovietti on niin suuri. Olen myös päässyt meidän parisuhteessa tasolle, jossa me luetaan ukon kanssa toisiamme jo pelkästään olemuksen perusteella, toinen kyllä osaa nähdä toisesta jos toisella on pahapäivä, ilman että toinen sanoo mitään. Meillä ei ole mitään salaisuuksia, ei suljettuja ovia. Meillä on kaaos kodissa, puhtaat pyykit narulla viikosta toiseen, pahviroskat lattialla, likaisia vaatteita kauhea pino mutta ei, ei ressata kumpikaan niistä. Meille pääasia on se että on ruokaa ja sängyssä tilaa nukkua. Muut asiat tulee sitten perässä. Toki mun on pitänyt opetella tuohon, etten ressaa noista asioista mutta kun sen tajuaa, on huomattavasti mukavempaa. Kun elää kovin kiireistä aikaa toisen läheisyyden merkitys mielestäni vain korostuu. Sitä huomaa vaan aina jossain vaiheessa viikkoa että kaipaa toisen läheisyyttä, toisen syliä jonne voi vaan paeta ja unohtaa kaikken muun. En olis voinnu parempaa miestä saada elämääni ja olen helvetin onnellinen että äiti hyväksyi ja tykkäsi ukkokullasta täydestä sydämmestään :)

Yksi asia mitä olen jo pitkään ihmetellyt, on se että miksi ihmiset kysyy neuvoa jossei kuitenkaan sitten tee asialle mitään? Olipa kyse ihan mistä vain. Yksi työkaveri sanoi että päätä särkee, sanoin että juo vettä, usenmiten kun päänsäryn yleisin syy on vedenpuute. Vastasi vain etten jaksa juoda. No, ole sitten pääkipeänä. Toinen valitti kun lääkäri ei löydä vikaa hänestä kun häntä pyöryttää vähänväliä ihan ihmeellisesti, on kuulemma käynyt jo neljä kertaa lääkärillä. Hyvälaatuinen asentohuimaus oli kuulemma lääkärin mielipide. Sanoin tälle naiselle että saatampa hyvinkin tietää mikä sua vaivaa. Eppleyn manööveri, oli mun mielipide ja etsin jopa hoito-ohjeet tähän mutta ei nainen tehnyt asialle mitään. Toiset pyytää ohjeita laihdutukseen tai treeniin, kun kerron tai tarjoan apua että tulen näyttämään miten homma menee niin sitten esteeksi tulee milloin mitäkin, noh, mitä voin sanoa... Ihme ettei niitä tuloksia synny kun ei suostuta poistumaan sieltä mukavuusalueelta.

Joo, olisko tässä taas tarpeeksi saarnaa ja purnausta... Ehkä loppuun voisin todeta että loma olis kyllä enemmän kun paikallaan, onhan viime reissusta aikaa jo, ööööö, liikaa... Saateri, pian puoltoista vuotta. Jos olisin rikas, ostaisin meille loman jonnekkin lämpimään ainakin kahdeksi viikoksi mutta näillä tuloilla ei edes valitettavasti voi haaveilla lomasta joten totean hiljaa itselleni, hyi, pois se minusta.

Voikaa hyvin ja olkaa onnellisia. 

Aurinkoista viikkoa :)