Oman elämän personaltreiner....

maanantai 24. marraskuuta 2014

Hellurei ja hellät tunteet





Kovin harvakseen olen jaksanut nyt päivittää blogia. Mutta eipä ole oikeen mitään mistä kirjottaa, työttömän arki kun ei ole mitään hirveän tapahtumarikasta, kotia ja salia ja kaupassa käyntiä, jip jee!! 
 
Pikku siivet :)
Paino rintamalla ollaan pysytty samassa, paino on siinä 68-70kg:n välissä. Hyvä asia on kuitenkin se 
että vaikka paino on noinkin paljon, lihasta on tullut ihan selvästi. Olen saannut jopa omat siivet :P


Olen yrittänyt jutella isäni kanssa hänen juomisestaan. Olen yrittänyt etsiä syitä miksi isä juo tai mistä kaikki on saannut alkunsa. Viimekerralla kun sitten kysyin isältä asiasta, sain aika tyhjentävän vastauksen tai eipä kai tuo ollut edes varsinaiseen kysymykseen vastaus vaan yleensä ottaen. Keskustelu meni jotakuinkin näin;



Minä: Miksi sä iskä juot?
Iskä: En oo oikeen koskaan ajatellut asiaa mutta nyt juon siksi kun haluan unohtaa. Mun tukipuu on kaatunut....
M: Mullakin on isä äitiä hirvee ikävä mutta ei me saada äitiä takaisin, vaikka kuinka juotais. Ymmärrän sua kyllä, mutta nää on asioita joiden kanssa täytyy vaan oppia elämään. Välillä se on vaikeempaa ja välillä helpompaa.
M: Muistatkos iskä mitä sä oot tehny vuosi sitten tähän aikaan?
I: No nyt täytyy kyllä sanoa että en muista.
M: Sä olet tehnyt ihan samaa asiaa tasan vuosi sitten kun nytkin, sä joit. Olisko aika vähän taas vähentää ettei tarvis mennä katkolle? Et viimisellä viikolla marraskuuta raahasin sut väkisin katkolle ja sitten menit viideksi viikoksi Ridikselle.
I: Jaa, no hitto. Mut ehkä mä voisin mennä nyttenkin katkolle ja jouluksi Ridikselle, ei tarvis olla yksin.

Tämä keskustelu sai mut ajattelemaan asioita ja varsinkin perhesuhteita. Isällä on oma äiti vielä elossa ja kolme sisarusta mutta kukaan ei huolehdi isästä. Ainoastaan isän äiti ja toinen sisko soittaa isälle ja oikeastaan aina vain hakkuu isää. Koskaan isän äiti ei kehu isää. Tää on mun mielestä outoa. Vaikka toinen olisi rapajuoppo niin ei se mun mielestä oikeuta ketään haukkumaan toista. Olenkin isälleni sanonut että joku kaunis päivä mä menen ja avaudun mummolle tästä. Aijon kertoa kuinka kusipäisiä ihmisiä ne kaikki on. Mummon mielestä esim siivoojan ammatti ei ole ammatti.... Sanoo tyyppi joka on koko ikänsä jakanut postia mopolla ja leveilly vaarin rahoilla vaarin kuoleman jälkeen, kaiken huipuksi otti ja vaihtoi sukunimensä takaisin kun vaari oli kuopattu... Kertoo ehkä hieman toisen kunnioituksesta toista kohtaan. 

No mutta ehkä jotain mukavempaa myös... Mulla on torstaina työhaastattelu Keslogille :D :D Tulisko musta keräilijä?? :D No kaikkee täytyy kokeilla kun ei oikeen nyt muutakaan ole. Ja toisaalta voihan sitä aina ettiä samalla uutta duunia. Keväällä ajattelin hakee sitten taas kouluun.. Tää uusi kouluun hakujärjestelmä on muuten ihan hanurista. Työkokemuksesta ei saa enään pisteitä haun yhteydessä ja se on asia joka vaikeuttaa ainakin mun kouluun pääsyä hitosti, kun piti se amis vetää vaan ihan miten sattu läpi...

Tällästä tällä kertaa taas.. Palataan astiaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti